Onko Alma Louis Vuittonin klassisin laukkumalli? Pitkään himoittu ostos ja onnekas kohtaaminen tuntemattoman hyväntekijän kanssa

Tämä blogi lienee hyvä paikka jauhaa hieman mun uudesta laukusta. Tai mulle uudesta, ostin sen käytettynä tokikin.

Kyseessä on yksi Louis Vuittonin ikonisista laukuista, eli Alma PM. Aika usein käydään keskustelua siitä, kumpi on kaikista klassisin ja "aidoin" näistä Vuittonin malleista, Speedy vai Alma. Lopullista yksimielisyyttä asiasta ei tietenkään ole ikinä saavutettu.

Usein kuulee kerrottavan tarinaa siitä, että Alma on joko Coco Chanelin suunnittelema tai Coco Chanelille suunniteltu noin vuonna 1925. Häntä ei ikinä nähty kantamassa mitään muita käsilaukkuja kuin hänen omia Chanel-mallejaan, mutta tiettävästi hänen jäämistöstään löytyi yksi Vuittoni. Tarinan mukaan Coco oli ihastunut johonkin Vuittonin alkuperäisistä matkakasseista ja pyytänyt, että siitä suunnitellaan hänelle pienempi käsilaukkukokoinen versio. Myöhemmin, 1930-luvulla käsilaukku tuli sitten yleiseen myyntiinkin. Näinhän kaiketi syntyi se Speedykin, joku halusi pienemmän version alkuperäisestä Keepall-matkakassista. Speedyistä ainakin ihan varmaksi tiedetään, että pienin niistä, 25 senttimetriä pitkä Speedy 25 suunniteltiin Audrey Hepburnille. Hänestä on valtavasti kuviakin lauku kanssa, se oli ilmeisesti suuri suosikki.
Alman tarina ei ole oikeasti ihan noin suoraviivainen, koska ne 30-luvun käsilaukut oli oikeasti vähän erinäköisiä, mutta perusidea oli sama. Muutkin merkit kopioivat myöhemmin tuon klassisen mallin itselleen.
Alman esiäidit kehittyivät vuosien varrella jonkin verran.Vuonna 1934 ilmestynyt ensimmäinen, art deco -linjoista inspiraationsa saanut laukku oli nimeltään Squire ja vuonna 1955 julkaistiin uusi malli nimellä Champs Elysees. Nämä nykyiset nimellä Alma lanseerattiin 90-luvun alussa. Toki siitäkin on jo hurahtanut aikaa niin paljon, että voidaan sanoa, että tämä nykymallikin on jo klassikko. Alma on saanut nimensä Pariisin Alma-sillan viereisen aukion mukaan, joka oli tai on trendikas ja hieno alue. Aika moni onkin varmaan käynyt tuossa sillalla Pariisissa.

Vaikka Coco-tarina ei ole varmistettu (eikä ehkä ikinä varmistetakaan, koska kumpikaan muotitalo ei halua antaa mitään krediittejä toisille) eikä alkuperäinen laukku ollut ihan samanlainen, on kuitenkin mukava ajatella, että nämä laukut ovat olleet suosittuja jo yli 80 vuoden ajan. Ja mikä kelpasi Chanelille, kelvannee meille muillekin.

Historiasta nykypäivään, mä oon tätä laukkua kuolannut pitkään. Outo mielenmuutos kyllä kävi siinä, että alunperin en ollut yhtään innostunut tästä ruudullisesta damier ebene -kuosista, mutta yhtäkkiä siitä tuli mulle ihan pakkomielle, että mun on pakko saada just tää laukku just siinä kuosissa. Monogram-kuosissa näitä vintage-laukkuja on helppo löytää aika halvallakin (halvalla ja halvalla), mutta tämä väri oli hankalampi saada sopimaan budjettiin. Ja kyllä, tämä oli aivan helvetin kallis laukku käytettynäkin ja mulla oli tähän varaa vain siksi, että siinä on vieläpä naarmu kulmassa, joka ei näy käytössä, mutta laskee tietysti arvoa. En pääse yli enkä ympäri siitä, miten törkeät hinnat näillä on kun oikein miettii. Mutta mulla oli jotain säästetty seuraavaa ulkomaanmatkaa varten ja ihan mukavasti veronpalautuksia tulossa, ja toisaalta poikkeuksellisesti ei edes mitään erityisempää hinkua matkustaa mihinkään. Joten päätin, että mitäpä se kellekään kuuluu mitä mä ostan. Laukku löytyi Vestiaire Collectivesta ja kun se saapui, hankin siitä vielä online-arvioinnin ProAuthenticatorsilta että se on varmasti aito niinkuin pitääkin. Ja olen onnellinen!

Koodi kertoo, milloin laukku on tehty ja missä. Tämä on tehty Ranskassa joulukuussa vuonna 2004, eli 14 vuotta vanha veska. Nuo kirjaimet on maakoodi ja numeroa luetaan niin, että eka ja kolmas numero kertoo kuukauden ja toka ja neljäs vuoden. Nyt viimevuosina systeemi on muuttunut niin, että jotkut numerot kertoi viikon ja jotkut vuoden.

Kun olin hankkinut laukun ja esittelin sitä Facebookin laukkuryhmässä, tapahtui aivan uskomaton asia.

Joku henkilö Tsekistä laittoi mulle viestiä, että hän näki, että olin käyttänyt mun säästöt tähän laukkuun, eikä mulla ole siihen hihnaa ja hän haluaa täten lahjoittaa mulle ylimääräisen hihnan, joka on jäänyt toisesta Louis Vuitton laukusta. Ja sitten hän lähetti sen hihnan mulle ilmaiseksi! Moinen hihnakin maksaa erikseen ostettuna LV:n putiikissa 200 euroa! En voi uskoa, että joku tuntematon ihminen on noin mukava, mutta näin tämä laukkuhulluus kuulkaa yhdistää ihmisiä!

Kuten mainitsin tämä on Alma PM. PM merkitsee pientä, varmaan joku petit modele tai vastaavaa, mutta ei näitä enää valmisteta MM eikä GM koossa. Vielä pienempi Alma BB eli bebe-versio (baby) on super suosittu. Mutta minusta tämä PM on mulle aika passelin kokoinen. 

Tällaista laukkurintamalla! Materia on aina materiaa, mutta mä oon kyllä aivan tosi onnellinen tästä laukusta.