Esittelyssä siis kolme merkkia, joita usein laukkuryhmissä pidetään moderneina klassikoina, ja jotka ovat nyt tosi suosittuja. Valitsin tähän tarkoituksella tällaiset, jotka on tyyliltään aika hillittyjä ja noh, klassisia.
Ehdottomasti neljäs merkki tähän voisi olla tuolla aiemmassa postauksessa esitelty skotlantilainen Strahberry.
SÉZANE
POLENE
Näppituntumani on, että tämä on ollut viime aikoina laukkuryhmien eniten hehkuttama merkki tässä kategoriassa. Numero Un ja Numero Un Mini vilahtelevat usein kuvissa.
Itse tykkään tuosta ministä ja se maksaakin "vain" 270 euroa. Nimestään huolimatta se ei oikeastaan ole kovin mini, se on kuvassa alhaalla. Laukkua on saatavilla aivan ihanissa väreissä. Ehkä vähän mietityttää, mahtaako tuo olkahihna olla käytössä kuinkakin epämukava...? Sinänsä kyllä rakastan kultaketjuhihnoja.
Polene on ranskalainen merkki, joka "ilmentää Pariisin henkeä" mutta laukut valmistetaan Espanjassa. Polenen sivuilla kerrotaan, että hinta saadaan pidettyä kohtuullisena, koska tuotteita myydään pääosin netissä eikä niinkään kivijalkaliikkeissä. Kiinnostavaa.
 |
| Polene |
Ahhh, tämä ranskalaismerkki on näistä mun suosikki. Nämä kaikki laukut ovat ihan to die for. Mulla on ollut varmaan sata kertaa auki näiden sivu, että sorrun ja tilaan, mutta en osaa ikinä päättää minkä ottaisin, koska kerta kaikkiaan pidän niin monesta! Nämäkin maksaa 195 eurosta ylöspäin. Ihan ilahduttava hinta, mutta jos tilaa kolme, niin ehkä vähän liikaa. Vai mitä olette mieltä? :D
Sézanella olisi myös aivan ihania vaatteita, mutta onneksi ne ei mahdu varmastikaan mulle, niin ei tarvi suotta niitä kuolata.
Tämän laukun väri on niin pyörryttävän ihana. Toisaalta joku musta olisi klassikko ja kävisi yhteen kaiken kanssa.
Sézane on myös ranskalainen merkki ja näin hiljattain jonkun lehtiotsikon, jossa hehkutettiin, että jos haluat näyttää yhtä ihanalta kuin pariisilaiset naiset aina näyttää, pukeudu näihin vaatteisiin. Ihaniahan ne on, kuten sanoin.
Sézanen laukkuja valmistetaan ympäri maailmaa, myös Kiinassa ja sun muissa halpatuotannon maissa, mutta Sézanen sivuilta löytyy paljon informaatiota siitä, mikä ideologia taustalla on ja millä perusteilla valmistajat valitaan. Heillä on myös hyväntekeväisyyskauppa Pariisissa, jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
En ole perehtynyt sen tarkemmin yrityksen taustoihin, mutta hienboa kuitenkin, että asiaa on avattu laajasti ja pohdittu.
 |
| Sézane |
SENREVE
Senreven suosituin laukku on Maestra, se on eräänlainen käsilaukun ja repun hybridi, koska sitä voi käyttää kummin vain.
Maestra on vähän kalliimpi, yli 800 euroa, mutta ilmeisesti ihan laatutuote. Nämä valmistetaan Toscanassa, mutta ilmeisesti merkki on amerikkalainen.
 |
| Senreve |
Kuten kirjoitinkin, niin itse himoitsen tuota Sézanen Victor-laukkua joka on kuvassa joko mustana tai tuona burgundin värisenä (tai ruskeakin olisi aivan ihana) tai sitten toisena vaihtoehtona heidän sivuiltaan myös löytyvää Claude-laukkua.
Toisaalta ehkä ihan hyvä, etten ole osannut päättää minkä noista hankkisin, niin en ole toistaiseksi hankkinut mitään. Kehottaisin kaikkia pitämään pienen kunnioittavan hetken sille, että mun impulsiivisuus laukkujen ostossa on vähentynyt noin 200 prosenttia. Lokakuun lopussa Berliinin matkallakaan en ostanut YHTÄÄN laukkua. Se on varmasti ennätys, en ole ikinä ennen lomalta palannut tyhjin käsin. Totta puhuen tämä ei kuitenkaan varmaan johtunut siitä, että olisin yhtään sen järkevämpi kuin ennenkään, vaan siitä, että himoitsen nykyään niin kalliita laukkuja, etten vaan pysty niitä ostamaan vaikka kuinka tahtoisin.
Berliini ei ollut muuten kummoinen lomakohde laukkubongarin näkökulmasta. Erittäin vähän kiinnostavia laukkuja liikenteessä. Berliiniläiset kai tuppaa pukeutumaan mieluummin kirppistellen kuin merkeillä brassaillen, mutta edes turisteilla ei juuri näkynyt bongailtavaa. Keskustassa KaDeWe:n alakerrassahan on kaikkien luksusmerkkien putiikit ja toki siinä niiden välittömässä läheisyydessä tein muutamia kuumottavia havaintoja, mutta siihen se melkein jäi.
Ostin reissua varten itselleni Longchampin Le Pliagen, joka nyt ainakin on klassikko ja voi että se olikin ihana. Mietin ensin raaskinko maksaa moisesta nailonkassista sitä 90 euroa jonka se maksaa, mutta onhan se nyt herranjestas vaan niin kiva. Vaikka tarkoitus oli pitää sitä erityisesti reissukassina, niin se on ollut mulla myös joka päivä töissä. Sinne mahtuu myös ruokaostokset ja uimahallikamat.
Mummolla oli aina tuollainen ihan samanlainen kassi (nyt se on ukilla kauppakassina) ja jälleen kerran pakko se on myöntää, että kyllä mummo vaan tietää parhaiten.
Ei kommentteja