Tämmöinen väri olisi ihana kevääksi. Zalandolta. |
Faktahan on tietysti se, että mulla on sen verran hyvä laukkuvalikoima, että varmaan purse peace voisi kestää helposti vaikka vuosiakin, mutta siihen en sentään usko, onhan tämä kuitenkin mun harrastus. Toinen juttu on sitten se, että tällä hetkellä mulla on päässä ihan muita tavoitteita ja haaveita, ja aion kanavoida ylimääräiset rahat vaihteeksi muihin juttuihin. Harkitsen jopa yhden kalliimman laukun myymistä, mutta pitääpä nyt miettiä vielä! Noita syrjään jääneitä meinaan toki myös roudata kirppikselle, mutta ne nyt saa myydä vitosella, eli mitään sellaista iloa siitä ei ole.
Ajan ilmiöitä varmaan on se, että ylipäätään kaikenlainen ostelu ja tavaran haaliminen mietityttää ja tympiikin, vaikkei mikään minimalisti olisikaan. Tuntuu, että tämä on trendi myös noissa laukkuryhmissä ja keskusteluissa. Ei ole enää siistiä sekään, jos joku vloggaaja on ostanut Vuittonilta kerralla kymmenen laukkua. Liika on vaan liikaa. Tosin joku oli just laittanut Helsingin Louis Vuittonin edestä kuvan siitä, mikä tajuton jono siinä ovella oli aamulla ennen sen aukeamista kun aasialaiset turistit jonotti sisään, että ehkä tää tavaraähky ei kuitenkaan ole koko maailman ilmiöitä, vielä. Ylipäätään täytyy sanoa, että ei ole varmasti helppoa olla mikään vloggaaja tai bloggaaja siinä mielessä, että miten pystyy tuottamaan jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä rajatusta aiheesta ilman että se käy tylsäksi? Beats me, siksi tänne tulee sisältöä kerran kuukaudessa, eikä sekään vähä kovin kiinnostavaa ole.
Tutkin yksi päivä myös mun syrjässä olleita laukkuja ja meinasin, että otan niitä taas käyttöön, mutta joidenkin osalta olin pettynyt niiden laatuun nyt kun niitä katsoin. Ja siis halvoissakin on tosi kivoja, ei sillä, mutta on se niinkin, että halvalla ei aina saa hyvää. Osa laukuista on tietysti alunperin hankittukin, vähän niinkuin osa vaatteistakin, sillä ajatuksella, ettei ne ole ikuisia, vaan trendikkäitä, mutta mietin kyllä, että voisin pikkuhiljaa korvata sitä perusvalikoimaa laadukkaammaksi. Siinä ehkä sitten harrastelua lähivuosille, en tiedä. Yksi tällainen prosessi on ollut menossa jo iät ja ajat kun ostin Tori-fi:stä yhden laukun, jota en ole vielä viikkoja myöhemminkään saanut. En kuitenkaan ainakaan vielä usko, että kyseessä olisi kusetus, mutta aika hasardi kauppa kyllä muuten vaan. Kunhan saan laukun käsiini (jos saan siis joskus) selvinnee, että tuliko tehtyä todella hyvät vai todella typerät kaupat, se voi kääntyä nimittäin kummin vain. Palataan asiaan varmaan seuraavaksi niissä merkeissä.
Hei, täällä toinen laukkufriikki! Luin Journalistista jutun susta ja laukuista. Olen niin samaa mieltä siitä, että kivasta laukusta saa hyvää fiilistä ja itsevarmuutta. Mäkin olen varmaan juuri nyt jonkinlaisessa purse peace-tilassa, koska hankin helmikuussa Longchampin alesta kauan himoitsemani Penelope soft-laukun sinisenä (Angela Merkelilläkin on tämä sama malli). Sininen "kesälaukku" (olen kyllä käyttänyt Penelopeani jo nyt talvella) on ollut ostoslistalla kauan. Olen aika kranttu ja moni merkki menee hieman yli budjetin. Mutta nyt natsasi kaikki kohdalleen :)
VastaaPoistaJa kyllähän ne laukut joskus kyllästyttää. Silti sitä turhan usein löytää itsensä haaveilemasta Vestiairen tai Rebellen sivuilta. Vaikka joskus tulee kyllästymisen aaltoja, niin tämä taitaa olla ikuista rakkautta ;)
Hehe, mun pitäisi saada itseni bannattua jostain Vestiairesta kokonaan. :) Kiitos kommentista, kuulostaa tutulta. Paitsi mun ns. purse peace ei sitten yllättäin estänyt sortumasta...
Poista