Suosimissani laukkuryhmissä on nyt loppuvuonna ollut lukuisia koostepostauksia siitä, mitä laukkuja ihmiset ovat ostaneet tänä vuonna. "Ha, tänä vuonna en ostanut kuin pari laukkua!" ajattelin minä. Kun sitten aloin miettimään, niin onhan niitä kyllä muutama kertynyt sittenkin. Kun lopulta muistin kaikki, tai ainakin uskoakseni muistin kaikki, mietin, että kehtaanko edes tehdä tällaista blogipostausta itse. Varmaan joku paheksuu, mutta toisaalta täytyy kyllä sanoa, että nämä laukut, joita olen ostanut, on mun mielestä tosi kivoja ja kun otin ne esiin komerosta, tulin tosi hyvälle mielelle. Joten don't judge!
Tämä on ollut siinä mielessä kiinnostava laukkuvuosi, että olen, uskokaa tai älkää, siirtynyt tosi paljon pois siitä ajattelusta, että ostetaan vaan niin paljon kuin mahdollista. Pakko myöntää, että aiemmin olen varsinkin ulkomailla saattanut seota aika pahasti kun siellä on niin hyvä valikoima edullisia kivoja laukkuja, ja ostanut sitten niitä kasapäin kun kerrankin saa. Tuleepa mieleen eräskin Lissabonin reissu, jossa ostin kuuden päivän aikana kuusi laukkua. Jossain vaiheessa sitten tuli myös kyllästyminen siihen, että kaapit on täynnä laukkuja joita en käytä ikinä, ja olen myös myynyt niitä tänä vuonna pois kirpparilla paljon, ja eiköhän tuolta vieläkin seuraavaankin kirppis- tai hyväntekeväisyyspussiin muutama lähde. Ehkä tää on aikuistumista tai sitten tätä yleistä kulutus/ympäristötietoisuutta, joka on vaivihkaa hiipinyt omaankin mieleen, ja ajattelen nyt, että mieluummin ostan yhden erityisemmän kuin monta ihan kivaa. Ja näiden kahden Louis Vuittonin myötä on tullut myös hyvä mieli siitä, että voi ostaa käytettyä. Totta kai se on myös ihan puhdas budjettikysymys, että on pakkokin ostaa käytettynä kun ei ole uuteen varaa, mutta ajatuksena se on silti miellyttävä, että nämä laukut on 24 ja 14 vuotta vanhoja ja edelleen käy ja kukkuu. Tuskinpa noista halpaveskoista monikaan pystyy samaan, joten ehdottomasti kannattaisi suosia tällaista ostamista.
Mutta en yritä mitenkään hurskastella tai kiillottaa omaa sädekehääni, koska ei tämä lista nyt ole minimalismia lähelläkään ja en lupaa, ettenkö myös vuonna 2019 saattaisi sortua johonkin laukkuun, joka ei ole loppuelämän hankinta. Ja itse asiassa viivyttelin tämän koosteen tekemistä, koska yksi tän vuoden laukku on vielä postissa matkalla, mutta ei se tainnut ehtiä tälle vuodelle, joten olkoot se sitten ensi vuoden ensimmäinen laukku. Että näin.
Mutta asiaan. Olen tähän listannut laukut siinä järjestyksessä kun ne on ostettu. Ja tässä on nyt vain ne laukut, jotka jäi itselle. Yhden Michael Korsin laukun ostin Vestiairesta viime talvena, mutta ei se ollutkaan mieluisa ja myin sen paikallisessa kirppisryhmässä. Se oli huvittava juttu sinänsä, koska ostin sen 60 eurolla ja myin 80 eurolla. MK laukut ei yleensä ole niitä niin sanottuja investointilaukkuja, joilla voi tehdä voittoa, mutta tällä kertaa kauppa kannatti! En myöskään listannut tähän niitä kahta vanhaa LV-laukkua jotka ostin hollolalaiselta maanviljelijältä halvalla, koska myin nekin heti eteenpäin. Niissä tuli voittoa ihan hyvin.
Ensimmäinen on tällainen Manganon olkalaukku, jonka ostin myös Vestiairesta. Mangano on italialainen merkki, jota luullakseni ei Suomessa myydäkään (korjatkaa jos olen väärässä). Nämä maksaa uutena siinä 200 euron molemmin puolin, itse maksoin tästä 40 euroa. Laukku oli ihan uutta vastaavassa kunnossa, en löytänyt siitä mitään huomautettavaa. Se on tollaista moc croc -matskua, joka muuten on yksi vuoden 2019 suurimmista laukkutrendeistä. Pitäisikin ottaa tämä käyttöön taas. Mulle tää on enemmän talvilaukku, ja se on ollut vielä kevään jäljiltä kaapissa. Tässä laukussa, joka oli hitsin hankala kuvata, koska se on veltto kauttaaltaan, on kivat metallista ja nahasta punotut kahvat ja pitkä olkahihna, joka on tuollaista turvavyömateriaalia. Miellyttävä kantaa!
Kappas vaan, moc croc jatkuu. Tällaista tämä on kun on aina muodin etujoukoissa. Tämän ostin laivalta helmikuussa. Laukku maksoi satasen ja kävin hirveän kamppailun itseni kanssa siitä, raaskinko ostaa sen. Nyt vuotta myöhemmin harrastuksen eskaloiduttua tämä ajatus hieman huvittaa.
Guessin laukkuja aina mollataan, mutta mun mielestä tää on kyllä kiva. Laukun koko ei oikein havainnollistu kuvassa, mutta tämä on siis melko suuri tote-laukku. Mä oon tote bagien suuri ystävä arjessa, koska tykkään raahata mukanani rompetta ja evästä töihin, ja näihin mahtuu mitä tahansa, myös pienet kauppaostokset. Tämä Guessin laukku on myös siitä ihana, että se ei paina juuri mitään. Aitoa nahkaahan ne ei ole.
Ihastuin samaisella laivareissulla myös tähän toiseen Guessin laukkuun, mutta ajattelin, että musta olisi paljon järkevämpi. Niin se onkin, mutta tämä pieni järjetön veska jäi kuitenkin sitten kummittelemaan mun mieleen ja ostin senkin myöhemmin. Tämä on oikeasti vähän pöllö laukku, koska se on liian pieni arkilaukuksi ja siinä on aika lyhyt tuo hihna, joten se ei oikein istu mulle cross body -laukkuna, vaan parempi kantaa olalla (tai kahvoista käsilaukkuna). Se taas on joskus aika hankalaa. En myöskään periaatteessa tykkää hirveästi tuosta Guessin kuosista, josta tämä on tehty, mutta minkäs teet, se oli kuitenkin vaan niin söpö karkkilaukku, että halusin sen. Vieläkin pidän sitä söpönä ja aion kyllä taas kesällä käyttää sitä. Sikäli näissä Guesseissa on ehkä vähän se, että ne on kuitenkin suht hintavia, tämä oli 124 euroa, mutta tyyliltään vähän tollaisia muotilaukkuja, jotka sitten jonkun ajan päästä ei enää ole in. Tai no toi musta kai nyt on aika klassinen kuitenkin.
Tämän ostin kirpputorilta kympillä naiselta, joka kertoi, että hänen tyttärensä on ostanut sen kalliista putiikista Pariisista tai Lontoosta. No tiedä häntä. Tällaiselle hyvin pienelle ja herkälle iltalaukulle ei ole usein käyttöä, mutta ostin sen sisustuselementiksi makuuhuoneeseen. Siinähän se ilahduttaa päivittäin.
Tämä reppu ei ehkä sinänsä kuulu oikein listaan, mutta voin kertoa, että sain aiheutettua itselleni aivan järjettömän shown tämän repunkin hankkimisesta. Katsoin varmaan 20 tuntia videomateriaalia YouTubesta eri repuista ja kävin läpi KAIKKI koko Lahden liikkeet, joissa suinkin myydään reppuja ja A sai hermoromahduksen ja suuttui, vaikka hän ei yleensä mun hömpöttelyihin hermostu, kunhan se on jotain harmitonta eikä sitä, että lennän clubbailemaan Etelä-Eurooppaan.
Mutta joo, lopulta sitten päädyin tähän. Tämä on se isompi (muistaakseni kaikista suurin?) Kånken ja vielä se malli, jossa on erikseen tuolla selkää vasten läppäritasku. Mä en kanna läppäriä yleensä mukana, mutta sinne saa kätevästi reissuilla myös tabletin, lehden ja kirjan.
Pakko sanoa, että tämä meni heti parin käytön jälkeen tosi kulahtaneen näköiseksi. Se ei sinänsä haittaa, mutta vähän outoa kuitenkin, eihän nämäkään nyt mitään puoli-ilmaisia ole.
Kesäkassi lissabonilaiselta kirppikseltä, 4 euroa. Made in Italy, siinä sanotaan. Tämä on hopearaitoineen ehkä vähän tyylikkyyden rajamailla, mutta mullehan se sopii. Tämä on muuten ihan taikalaukku siinä mielessä, että se tuntuu aina kevyeltä, vaikka siellä olisi kiviä sisällä. Johtuu varmaan noista pyöreistä ja pehmeistä kantohihnoista. Yritin googlata tuon merkin, että onko se mikään, mutta ei tuottanut osumia. Veikkaan, että kassi on jostain 80-luvulta.
Tämä löytyi pienestä muotiputiikista Portosta. Tämäkin on tote-laukku, mutta aika pienehkö sellaiseksi. Kuitenkin niin suuri, että kaikki tavarat eväineen päivineen mahtuu vaivatta. Tähän on myös pitkä hihna, joten sitä voi kantaa olalla tai rinnan yli, mutta mä oon pitänyt ihan käsilaukkuna vaan. Tämä on erikoista, melkein jotenkin kumimaista materiaalia, joka on kyllä osoittautunut käteväksi erilaisten sääilmiöiden vallitessa ja minkä tahansa tahran voi vain pyyhkäistä pois. Tämä ei ollut mikään kallis, muistaakseni 40 euroa, mutta tykkään tästä tosi paljon. Kätevä ja kaunis, mitä muuta voi toivoa.
Sitten koitti se kesäinen päivä, kun päätin, että jos haluan laittaa enemmän rahaa laukkuun, se ei kuulu kenellekään. Tämä oli itse asiassa ihan maltillisen hintainen kuitenkin omassa genressään, edullisimmasta päästä (ja mielestäni löysin hyvin diilin, olen nähnyt näitä myytävän kalliimmallakin kuin mitä itse maksoin) (Jostain syystä en näköjään millään haluaisi myöntää paljonko nämä kalliimmat maksoi, etenkin siksi, että pelkään, että äiti laittaa heti tekstiviestin. Mutta no tämä maksoi 240 euroa). Tämä on siis Louis Vuittonin Petit Noe vuodelta -94.
Tämä on ollut nyt syksystä asti kaapissa, koska ensinnäkin tämä bucket bag -malli on mun mielestä jotenkin kesäinen ja toimii muutenkin paremmin ilman paksua talvitakkia, ja toiseksikin tuo vachetta-nahkainen hihna on aivan älyttömän herkkä sateelle. Juoksin töistä autoon tämän kanssa yhden kesäsateen läpi ja tuohon hihnaan jäi vaikka kuinka paljon täpliä sadepisaroista. Palataan siis asiaan kun lumet sulaa ja on muutenkin kuivaa. Mietin yksi päivä, että pitäiskö mun myydä tää ja käyttää ne rahat yhteen toiseen LV-laukkuun, mutta en tiedä. Tämä oli kuitenkin kesällä tosi ihana. Tuo kiristysnaru pitää vaan vaihtaa, tuo ei varmaan ole alkuperäinen ja se on ylipäätäänkin ihan rähjääntynyt.
Tämä on ainut näistä tän vuoden laukuista, jonka ostamista kadun. Tämä on Asokselta, se on nahkaa, eikä ollut edes mikään kallis, olisko ollut 38 euroa. Ja se on periaatteessa just sellainen, millaisen halusin. Periaatteessa. Tämän kanssa kävi nyt just niin, että halusin tämän kokoista mustaa laukkua ja vielä erityisesti tuollaista punottua hihnaa. Mutta kaikki kivat oli liian kalliita, ja ostin sitten tämän. Ja no korvasiko se ne kalliit? Ei korvannut, haluan vieläkin sellaista. Korvaaminen on tietyllä tavalla järkevää ja pakollistakin, tämähän on siis Chanelin classic flapin mukaelma. Alkuperäinen maksaa uutena kai nykyään melkein 5000 euroa ja käytettynäkin aivan järjettömästi, joten en mä sellaista saa, vaan pitää löytää joku korvike. Mutta siis nyt näen, että olisi pitänyt vaan säästää ja odottaa, kunnes mulla olisi ollut varaa ostaa joku niistä kuitenkin realistisista kalliimmista laukuista, joihin ei vaan just tuolla hetkellä ollut varaa. Impulssiostaminen, erittäin typerä asia. Taloudellisestihan tässä ei nyt tullut tuntuvasti takkiin ja oon mä tätä käyttänyt, mutta tiedän, että tämä korvataan ensi vuonna ja se harmittaa.
Tämä oli myös hieman impulsiivisempi ostos, mutta tätä en kuitenkaan kadu. Tämä on Furlan Pin tote S. Furlan laukut on kuitenkin laadukkaita ja tämä on klassinen malli ja väri, eikä mulla ole toista punaista laukkua. Plus ostin tämän alennuksella, jonka jälkeen se maksoi saman verran kuin tuo aiemmin mainittu LV, eli reilut 200 euroa. Tätä käyttäisin enemmänkin, jos mulla vain olisi elämä, eli kävisin jossain muuallakin kuin töissä. Työlaukuksi tämä on vähän pieni, tai mahtuuhan tonne helposti lompakot, hiusharjat ja lehtiökin, mutta ei oikein niitä eväitä. Mutta tämä oli mulla mukana esimerkiksi Berliinissä ja sellaiseen käyttöön tämä olikin mainio.
By far yksi vuoden absoluuttisia suosikkeja! Longchampin Le Pliage. Tämä on niin ihana käyttää. Sen jälkeen kun ostin tämän, olen käyttänyt tätä ihan joka ikinen päivä. Tämä on se, mistä laukkuyhteisö sanoisi, ja sanookin, "It's a workhorse of a bag". Kevyt, kestävä, tilava, fantastinen, tykkään myös ulkonäöstä. Mietin ensin aika pitkään, että aionko oikeasti maksaa 90 euroa mokomasta nailonkassista, mutta kyllä se kannatti. Perustelin ostosta itselleni myös niin, että meidän mummolla on ollut tämä iät ja ajat päivittäisessä käytössä, ja jos hän oli siihen päätynyt, niin kyllä se sitten on hyvä. Jos joku ei tiennyt, niin mun mummohan teki elämänuransa muodin parissa ja hän oli erittäin tarkka näistä asioista. Nykyään mummo on sen verran huonossa kunnossa, ettei seuraa enää muotia, mutta kuitenkin.
Le Pliage tarkoittaa "taitosta" ja viittaa siihen, että tämän kassin saa taiteltua ihan pieneksi, mahtuu melkein vaikka taskuun. Tämä on varmaan yksi koko maailman legendaarisimpia laukkuja. Tämä julkaistiin vuonna 1993 ja se on ollut siitä lähtien enemmän tai vähemmän muodissa koko ajan. Muistelen, että yksi iso muotihetki näillä oli joskus silloin 2000-luvun alussa kun olin lukiossa, aika monilla oli silloin tällainen. Mutta esimerkiksi Kate Middleton on käyttänyt näitä aina, jo taviksena ja edelleen nykyään. Toisaalta jotkuthan vihaakin tätä laukkua siksi, että se on liian "preppy" mutta I don't care.
Nämäkin laukut valmistetaan nykyään jossain Aasiassa, mutta kuitenkin niin, että jokaisen yksittäisen laukun valmistaminen kestää neljä tuntia, koska käytettyjen tikkienkin määrä on tarkasti määritelty. Tosin pakko myöntää, että en tiedä onko se yleensäkin niin kaikkien tuotteiden kohdalla, mutta niin nyt kuitenkin mainostavat.
I'm in love.
Ja viimeisenä sitten tämä Louis Vuitton Alma PM, josta jo olikin vähintäänkin kattava esittely.
Tämä ilahduttaa edelleen ja on ollut erittäin mieluisa käytössä. Tähän huipentui myös rahan suhteen tämä vuosi, tämä oli paljon kalliimpi kuin kuvittelin vuosi sitten olevan mulle mahdollista. Tämä maksaa uutena 1150 euroa ja itse maksoin siis noin puolet siitä, veronpalautuksilla.
Hinta tuntuu kalliilta sinänsä vieläkin, mutta toisaalta jos katsoo tätä listaa laukuista, jotka ostin tänä vuonna, niin kyllähän sillä rahalla olisi saanut jo monenlaista designer-laukkuakin. Ja tosiaan siihen suuntaan yritän kehittää ajattelua.
Seuraavaksi esittelen sen matkalla olevan laukun kunhan se saapuu, se ei ole mikään designer eikä kallis, mutta odotukset on korkealla. Voisin myös tehdä koosteen siitä, mitä ne mun ensi vuoden toivelaukut oikein voisi sitten olla. Mulla on mielessä useampi, kaikkia niistä en saa, mutta jospa jonkun erityisemmän saisin säästettyä.
Ei kommentteja